Tulin juuri tunnin mittaiselta kävelyltä, ja voi että täällä on rauhallista! Linnut lauloivat, hieman jo hämärsi. Istuskelin kannolla metsässä. Puut humisi ympärillä, tuli niin vapautunut olo. Teki mieli jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Mikään ei painanu mieltä, hymyilytti. Sitten piti lähteä, ja kävellä pian taas asfalttitietä kotiin läpi kerrostalojen sokkelon. Hyi saatana, haluan asua maalla! Järven rannalla, omakotitalossa. Rakas vieressä, pari lasta ja koira. Ja kaikki olis hyvin, niinkun saduissa.